keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Päivä 14: Tulisieluiset matkalaiset hyvästelevät Malesian

Vaikean ja tulisen illan jälkeen on edessä väsynyt aamupala ja pakkausurakka. Kaupungeissa vietetty aika alkaa näkyä ja lähtöä edeltävä ilta käydäänkin riitaisissa merkeissä, jossa hotellin vaihto - jomman kumman osalta - käy hetkellisesti mielessä. Tunteet tekevät kuitenkin matkustamisesta sen arvoista.

Aktiivisesti yhdessä vietetty aika neljän seinän sisällä vaatii veronsa ja parisuhteen inhimilliset pelot purkautuvat ulos mitä mielenkiintoisimpina tunteiden purskahduksina. Onneksi tästä on jo jonkin verran elämänkokemusta, eikä kaikkea tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti. Saamme asiat sovittua ja pääsemme jatkamaan matkaa entistä ehompana pariskuntana.

On vaikea elää vain tässä hetkessä ja ottaa kaikki irti siitä mitä on tuloillaan. Minä ainakin helposti siirryn ajatuksissani hamaan tulevaisuuteen. Ja kun nykyhetkessä on jotain vialla, sitä luulee sen kestävän iänikuisesti. Meillä kaikilla on odotuksia tulevaisuuden suhteen ja kun ne eivät täyty, on vuorossa ikävän todellisuuden kohtaaminen. Syyllisen on löydyttävä ja helpoin tapa purkaa kaikki omat pettymykset, on kaataa ne vieressä olevan henkilön niskaan. Avopuoliso sopii tähän oikein hyvin. Ehkä tämä on juuri sitä elämyksien ja hetkien jakamista mitä minä viime kesänä nettitreffipalstalle taisin profiiliini laittaa.



Low-cost Carrier Terminal


Lämpötila oli satunnaisten kuurosateiden vuoksi hieman laskenut ja näytti 33 astetta. Ilma oli hyvin kostea ja aamupäivän aurinko paistoi lähtiessämme liikenteeseen. Taksimatka lentoasemalle tuntui parhaalta ajatukselta, koska AirAsian lennot lähtivät vielä viikon verran pienemmästä LCCT terminaalista. Vain muutaman päivän päästä lentoyhtiö oli siirtymässä isompaan ja uudempaan terminaaliin, joka ei ole aivan KLIA pääterminaalin läheisyydessä.

Mainitsin tämän kaikella kunnioituksella aikaisempiin kritisoiviin kirjoituksiini viitaten, sillä se selittää hieman miksi saapumisen yhteydessä terminaalin palvelut tuntuivatkin niin alkeellisilta. Junalla olisimme päässeet tuolle isommalle terminaalille, mutta olisimme kuitenkin joutuneet kävelemään pitkän matkan. Taksimatka oli siis jälleen edessä, mutta onneksi löysimme nopeasti rehellisen kuskin, joka laittoi mittarin mukisematta päälle.





Ajatuksia lennolta


Nyt kaikki on taas hyvin, on se uskomaton juttu nuo tunteet. Näin unta että kaikki menee hyvin, se on ihan mahtava juttu. Henkisesti voin siis kai aika hyvin. Kroppa on vaan väsynyt, mutta olo on huomattavasti parempi kuin aamulla. Lento myöhästyi lopulta 45 minuuttia huonon kelin vuoksi. Koneelle käveltiin ulkona samaa reittiä kuin tultaessa ja puolessa välissä piti pysähtyä ihmettelemään mihin suuntaan mennä. Siellä ei oikeasti ollut mitään kylttiä tai muuta ohjetta. AirAsia muuttaa 9. toukokuuta isompaan klia 2 terminaaliin, joten heitä ei varmaan liikaa kiinnosta kehittää nykyistä kooltaan pienempää lcct terminaalia.

Kone alkaa tehdä laskua. Mietimme jos tänään tekisimme yksin jotain, jotta ei tultaisi ihan mökkihöperöiksi. Hengellistä toipumista ja jotain pientä puuhaa kerkiämme tänään. Yksi yö jälleen uudessa hotellissa - jonka pitäisi olla keskitasoa parempi - ja onkin aika teleportata lentskarilla seuraavaan kohteeseen, Krabille.


 

Suomessa harvemmin tarvitsee miettiä onko esillä oleviin hintoihin lisätty mukaan vero vaiko ei ole.















Perillä uudessa hotellissa


Mainittakoon tässä vaiheessa, että suunnitelmamme ottaa hotelli lentoaseman läheisyydestä ei ollut paras vaihtoehto. Jouduimme ottamaan taksin ja ruuhkassa matkan tekeminen on Bangkokissa todella hidasta. Emme edes olleet ydinkeskustassa, mutta ihmisiä riittää joka puolella. Sinänsä oli mukavaa vaihtelua nähdä hieman erilaista asuinseutua, mutta käteväksi paikka ei osoittautunut. On paljon parempi tapa mennä Don Mueangin lentoasemalta sillä A1-bussilla BTS-pysäkille ja painaa sillä jonnekin ytimeen hotelliin. Vaihtoehtoja on lukematon määrä ja logistiset kustannukset sekä aikataulut ovat selvät. Taksien kanssa hintojen selvittely oli niin vittumaista puuhaa.

Hotla 48 Ville oli kuitenkin oikein kiva, paras tähän mennessä. Kävelemme hiukan ja olen tosi väsynyt, aamulla otin ibumaxin naamaan varmuuden vuoksi, mutta tämäpä piilotti todellisen kuntoni. Illalla nousi 38,7 asteen kuume ja huoli omasta terveydestä. Voipi olla että huomenna on turha liikkua, oli kunto mikä hyvänsä. Kuume alkoi onneksi laskea toisen ibumaxin avulla. Jos jotain tässä menettää niin yhden suunnan lennon. Se mikä hämmästyttää on oma fiilis asiasta, ei edes suuremmin harmita, näitä sattuu. Kunhan vaan hengissä selvitään.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti