Päivä 15 ja 16: Ärhäkkä pöpö aiheuttaa muutoksia suunnitelmaan

Herään parempivointisena ja eilinen kuume on poissa. Lämpöä oli kuitenkin eilen niin paljon, etten aio leikkiä tervettä vielä tänään. Paikalliset - piirun verran tavallista ärhäkämmät - pöpöt kuten malaria tai dengue-kuume aiheuttavat kuulemma juuri edestakaisin sahaavaa kuumetta, joten otetaan nyt suosiolla ihan iisisti.

Muutos suunnitelmassa eli ainakin yksi ylimääräinen lepopäivä tarkoittaa tämän päivän Krabi-lennon peruuntumista. Taloudellisesti ei siis mitään vakavampaa. Päätös jättää hotellin ennakkovaraus Krabille tekemättä osoittautui onnistuneeksi. Mikäs tässä pötkötellessä, tätä kai sen lomailun pitäisi ollakin.

Internet ei toimi täällä enää niin hyvin ja muistuttaakin minua vasta ensimmäisen kerran matkan aikana matkailun todellisuudesta. Oikeasti täällä on ihan älyttömän toimivat nettiyhteydet. Mutta, jos olisimme enemmän liikkeessä, olisi blogin pitäminen lähes mahdotonta. Kuvien lisääminen kun on aika oleellinen osa blogittamista. Tästä syystä tyttöystäväni ja hänen matkakaverinsa eivät saaneet ideoimaansa blogia toimimaan.

Hotellin yhteydessä toimiva pikku ravintola oli oikein kodikas.

Sairaus ei ota laantuakseen

Kuume oli noussut viime illalla joten otetaan nyt todellakin iisisti. Varasimme tähän hotlaan pari yötä lisää, nyt pitäisi päättää jatkammeko tästä Krabille huomenna. Sitten jäisi ainakin sunnuntai ja maanantai ilman lentoasemapäivää. Tiistaina takaisin bangkokiin ja keskiviikkoaamusta lento Suomeen, taas ensin Arlandan kautta.

Olo on kuitenkin kaikesta huolimatta ihan hyvä. Sairastuminen ei harmita liikoja ja koitamme ottaa kaiken irti tästä mitä on tarjolla. Olikin jo pakko lähteä pikku hiljaa ulos, vaikka ei ihan terveenä tässä oltaisikaan. Kävimme läheisellä ostarilla ja söimme buffetissa missä olisi voinut kunnolla kikkailla ruokien kanssa, mutta pää ei kestänyt suurta valikoimaa. Panokset olivat sen verran lopussa, että minun pitikin lähteä sitten hakemaan hengellistä tukea välissä keskustasta.

Olo on parempi vaikka päätä on hieman särkenytkin. Teimme päivän aikana päätöksen jatkaa huomenna lennolle Krabiin ja toivon oloni tästä pikku hiljaa kohentuvan entiselleen.

Päivä 14: Tulisieluiset matkalaiset hyvästelevät Malesian

Vaikean ja tulisen illan jälkeen on edessä väsynyt aamupala ja pakkausurakka. Kaupungeissa vietetty aika alkaa näkyä ja lähtöä edeltävä ilta käydäänkin riitaisissa merkeissä, jossa hotellin vaihto - jomman kumman osalta - käy hetkellisesti mielessä. Tunteet tekevät kuitenkin matkustamisesta sen arvoista.

Aktiivisesti yhdessä vietetty aika neljän seinän sisällä vaatii veronsa ja parisuhteen inhimilliset pelot purkautuvat ulos mitä mielenkiintoisimpina tunteiden purskahduksina. Onneksi tästä on jo jonkin verran elämänkokemusta, eikä kaikkea tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti. Saamme asiat sovittua ja pääsemme jatkamaan matkaa entistä ehompana pariskuntana.

On vaikea elää vain tässä hetkessä ja ottaa kaikki irti siitä mitä on tuloillaan. Minä ainakin helposti siirryn ajatuksissani hamaan tulevaisuuteen. Ja kun nykyhetkessä on jotain vialla, sitä luulee sen kestävän iänikuisesti. Meillä kaikilla on odotuksia tulevaisuuden suhteen ja kun ne eivät täyty, on vuorossa ikävän todellisuuden kohtaaminen. Syyllisen on löydyttävä ja helpoin tapa purkaa kaikki omat pettymykset, on kaataa ne vieressä olevan henkilön niskaan. Avopuoliso sopii tähän oikein hyvin. Ehkä tämä on juuri sitä elämyksien ja hetkien jakamista mitä minä viime kesänä nettitreffipalstalle taisin profiiliini laittaa.

Low-cost Carrier Terminal

Lämpötila oli satunnaisten kuurosateiden vuoksi hieman laskenut ja näytti 33 astetta. Ilma oli hyvin kostea ja aamupäivän aurinko paistoi lähtiessämme liikenteeseen. Taksimatka lentoasemalle tuntui parhaalta ajatukselta, koska AirAsian lennot lähtivät vielä viikon verran pienemmästä LCCT terminaalista. Vain muutaman päivän päästä lentoyhtiö oli siirtymässä isompaan ja uudempaan terminaaliin, joka ei ole aivan KLIA pääterminaalin läheisyydessä.

Mainitsin tämän kaikella kunnioituksella aikaisempiin kritisoiviin kirjoituksiini viitaten, sillä se selittää hieman miksi saapumisen yhteydessä terminaalin palvelut tuntuivatkin niin alkeellisilta. Junalla olisimme päässeet tuolle isommalle terminaalille, mutta olisimme kuitenkin joutuneet kävelemään pitkän matkan. Taksimatka oli siis jälleen edessä, mutta onneksi löysimme nopeasti rehellisen kuskin, joka laittoi mittarin mukisematta päälle.

Ajatuksia lennolta

Nyt kaikki on taas hyvin, on se uskomaton juttu nuo tunteet. Näin unta että kaikki menee hyvin, se on ihan mahtava juttu. Henkisesti voin siis kai aika hyvin. Kroppa on vaan väsynyt, mutta olo on huomattavasti parempi kuin aamulla. Lento myöhästyi lopulta 45 minuuttia huonon kelin vuoksi. Koneelle käveltiin ulkona samaa reittiä kuin tultaessa ja puolessa välissä piti pysähtyä ihmettelemään mihin suuntaan mennä. Siellä ei oikeasti ollut mitään kylttiä tai muuta ohjetta. AirAsia muuttaa 9. toukokuuta isompaan klia 2 terminaaliin, joten heitä ei varmaan liikaa kiinnosta kehittää nykyistä kooltaan pienempää lcct terminaalia.

Kone alkaa tehdä laskua. Mietimme jos tänään tekisimme yksin jotain, jotta ei tultaisi ihan mökkihöperöiksi. Hengellistä toipumista ja jotain pientä puuhaa kerkiämme tänään. Yksi yö jälleen uudessa hotellissa - jonka pitäisi olla keskitasoa parempi - ja onkin aika teleportata lentskarilla seuraavaan kohteeseen, Krabille.

 

Suomessa harvemmin tarvitsee miettiä onko esillä oleviin hintoihin lisätty mukaan vero vaiko ei ole.

Perillä uudessa hotellissa

Mainittakoon tässä vaiheessa, että suunnitelmamme ottaa hotelli lentoaseman läheisyydestä ei ollut paras vaihtoehto. Jouduimme ottamaan taksin ja ruuhkassa matkan tekeminen on Bangkokissa todella hidasta. Emme edes olleet ydinkeskustassa, mutta ihmisiä riittää joka puolella. Sinänsä oli mukavaa vaihtelua nähdä hieman erilaista asuinseutua, mutta käteväksi paikka ei osoittautunut. On paljon parempi tapa mennä Don Mueangin lentoasemalta sillä A1-bussilla BTS-pysäkille ja painaa sillä jonnekin ytimeen hotelliin. Vaihtoehtoja on lukematon määrä ja logistiset kustannukset sekä aikataulut ovat selvät. Taksien kanssa hintojen selvittely oli niin vittumaista puuhaa.

Hotla 48 Ville oli kuitenkin oikein kiva, paras tähän mennessä. Kävelemme hiukan ja olen tosi väsynyt, aamulla otin ibumaxin naamaan varmuuden vuoksi, mutta tämäpä piilotti todellisen kuntoni. Illalla nousi 38,7 asteen kuume ja huoli omasta terveydestä. Voipi olla että huomenna on turha liikkua, oli kunto mikä hyvänsä. Kuume alkoi onneksi laskea toisen ibumaxin avulla. Jos jotain tässä menettää niin yhden suunnan lennon. Se mikä hämmästyttää on oma fiilis asiasta, ei edes suuremmin harmita, näitä sattuu. Kunhan vaan hengissä selvitään.

Päivä 13: Viimeinen päivä Kuala Lumpurissa

Kirjoitan tämän blogin loppuosan jälkikäteen Suomesta käsin johtuen internet yhteyksien puutteesta tulevissa kohteissamme. Tarina edetköön kuitenkin suhteellisen kronologisessa järjestyksessä, joten älkööt huoliko.

Nukuimme taas aamiaisen ylitse, vaikka uhosinkin illalla herääväni puoli kuudelta syömään pois kaikki nakit. Pitäkööt nakkinsa. Iso kiitos kultsille jalkahieronnasta, sillä jalkani alkoivat olla tosi kipeät. Olin kuvitellut, että matkan teko on niin rankkaa, ettei kuntoni oikein tunnu kestävän kaikkea tuota kävelemistä. Asia ei kuitenkaan ollut ihan niin yksioikoinen, kuten myöhemmin tuli selviämään.

Hotellimme Continental-aamiainen ei lämmittänyt liikoja, joten oli aika nauttia runsas aamupala ulkona lounaan tilalla. Odotettavissa olisi varmastikin pitkä päivä. Samalla noukimme pestyt vaatteemme itsepalvelupesulan kuivurista, johon rakkaani oli ne jättänyt pyörimään hetkeksi. Kallista lystiä se ei ollut, mutta eipä niillä turhan puhtaiksikaan vaatteita saanut. Tosin tässäpä onkin pieni dilemma. Mistä tietää kuinka kuumaa on "kuuma" vesi jos käytössäsi on kolme vaihtoehtoa? Jätän tämän lukijan omalle vastuulle.

Runsaat aamupalatilauksemme saivat välillä tarjoilijat hämilleen. Tarjoilijat olivat matkan aikana hyvin kirjavaa joukkoa. Nimenomaan kielimuuri aiheutti mielenkiintoisia tilanteita, kun jotkut tuntuivat vierastavan englantia niin, että halusivat ikään kuin päästä tilanteesta eroon nopeasti. Näin jälkikäteen tuntuu ikään kuin he olisivat häpeilleet omaa taitamattomuuttaan, aivan kuin mainitsemani oma ruotsin kielen pelkoni. Kävin viime elokuussa Englannissa ja pärjäsin siellä oikein hyvin. Täällä kaikki puhuminen tuntui jotenkin tahmealta, kaikki piti jotenkin yksinkertaistaa tullakseen varmasti ymmärretyksi.

Malesian erikoisuuksia

Näin jälkiviisaana voisin sanoa muutaman sanan paikallisista raha-automaateista eli ATM:eistä. Kuten monessa muussakin asiassa, tässäkin kannattaa seurata mitä paikalliset tekevät. Emme juurikaan selvittäneet etukäteen paljonko komissiota pankit ottavat käteisnostoista ja päädyinkin maksamaan pankeille jokusen kympin euroissa ylimääräistä. Automaateissa tuntui kuitenkin olevan eroja ja vielä reippaasti.

Maybank pankin automaatti otti omien sanojensa mukaan yhden ringitin välityspalkkion välittämättä kuinka suuren summan sieltä nostit, en kuitenkaan tätä ole pystynyt järkevästi tarkistamaan. Muut automaatit ottivat huomattavasti enemmän. Tämä selittänee miksi Maybankin automaatille oli pitkä jono vaikka aivan vieressä olisi ollut kahden muun pankin nostoautomaatit tyhjillään.

Hökkelikylä joen varrella. Jotkut ovat pudonneet kehityksen kelkasta.

Tänään oli vuorossa Intialaiseen temppeliin tutustuminen. Tämä oli sellainen kotisohvamatkaajan helppo valinta, koska temppeli sijaitsi Chinatownissa, lyhyen taksimatkan päässä hotellilta. Tällä kertaa saimme kuskiksi oikein mukavan ja luotettavan kaverin, joka tykkäsi jutella niitä näitä. Saimme kuulla Malesiassa olevan järkyttävän määrän laittomia maahanmuuttajia. Pelkästään Indonesiasta kotoisin olevia laittomia mamuja on yli kaksi miljoonaa kappaletta! Bangladeshilaisia löytyy yli 500 tuhatta kappaletta, laittomia niin ikään.

Sokerina muuttokuorman pohjalla on lisäksi hieman yllättävä tapaus. Nimittäin nigerialaiset, joita on pesiytynyt kaupunkiin laittomasti yli 100 tuhatta kappaletta. Ovat tietysti kokoontuneet vieläpä hyvin keskitetysti muodostaen alueen, jonne ei poliisillakaan ole mieluista asiaa. Syyksi tälle muuttovimmalle juuri Malesiaan kuskimme arvioi maan rajavartion lepsuuden. Thaimaassa oli paljon tarkemmat vaatimukset Arrival- ja Departure Card:eista lähtien. Kasvavat tuloerot näkyivätkin välillä selkeästi katukuvassa.

Lihonnut Michelin mies.

Temppeleitä, onko heitä?

Intialainen temppeli oli hauska kokemus. Kengät piti jättää pois viereiseen "narikkaan" ja tepsuttelimme ihmettelemään vieraita jumalia. Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa. Täällä oli kuitenkin rauhallinen meininki ja pääsin hivenen hartaaseenkin tunnelmaan. Oli kiva tapsutella ilman kenkiä ja ihmetellä paikallisten toimia.

Lemmu piilossa takarivissä.

Intialaiset tiesivät jo varhain pelin hengen.

Tää oli livenä jotenkin tosi kuumottava ja laittoi pysähtymään.

Soita paranoid? Stairway to heaven? Vai kenties paikallinen Joutsenlampi?

Seuraavaksi oli vuorossa vieressä oleva kiinalainen temppeli. Siellä oli sisällä aivan järkyttävä käihä kun kaikkien turistien piti näemmä käydä hakemassa omat suitsuketikut käyttöönsä palvoakseen paikallisia legendoja tai siis jumalia. Täällä emme viihtyneet kauaa, tässä jumalattomassa savussa eivät olisi viihtyneet ... jumalatkaan?

Here be dragons, really.

Lisäksi vierailimme Chinatownissa. Arvatkaapa vain pikaisesti mitä siellä oli? Jo vain, kelloja ja laukkuja. Tyttöystäväni pani erityisesti merkille sen, että melkein kaikissa oli jonkin tunnetun brändin merkki. Kai se vaan menee niin, ettei paluuta entiseen ole. Kun joku alkaa käyttämään merkkituotteen logoa, kaikkien pitää käyttää. En tiedä suoritetaanko täällä minkäänlaista valvontaa asiasta, sillä minulle jäi epäilys, etteivät ne olisi ihan aitoja Gucceja...

Juna ja monorail tutuiksi

Olikin jo korkea aika hieman testata paikallisia julkisia kulkuneuvoja. Kävelimme Chinatownista juna-asemalle, jossa otimme kontaktia paikalliseen lipunmyyntikoneeseen. Annetaan nyt tästä pisteet, että kielen sai vaihdettua englanniksi. Valitsimme kartasta halutun kohteen ja kone antoi meille hinnan. Maksoimme sen ja saimme koneesta ulos kaksi lippukolikkoa. Nämä olivat tuttuja Bangkokista. Kolikko toimii vilauttamalla sitä porttikoneelle kun mennään laiturille ja se pudotetaan samaiseen koneeseen kun poistutaan laiturialueelta. Bangkokissa oli näin mahdollista vaihtaa toiseen junalinjaan poistumatta laiturialueelta.

Uuden juna-aseman uudempi pikkusiipi oli sekin aika hulppea.

Monorail kulkee muun liikenteen yläpuolella vaappuen. Kuvassa tosin pelkkä rata.

Tässä taisi nyt olla jokin ongelma tai sitten emme vain tajunneet systeemiä. Maksoimme kyllä koko matkasta, mutta hölmistyksekseni vaihtaessamme päärautatieasemalla kulkuneuvoa junasta Monorailiin, piti meidän poistua juuri tältä laiturialueelta pudottaen molemmat kolikkomme koneeseen. Olimme kulkeneet vain yhden aseman välin, vaikka olimme maksaneet muutaman lisäpysäkin verran Monorailista. Veikkaan, että valmiissa maailmassa meidän ei olisi tarvinnut poistua laiturialueelta vaan Monorailiin olisi suora yhteys. Lippujärjestelmä oli valmiina, mutta laituri oli kesken. Siltä se nimittäin näytti kun sinne lopulta hetken haahuilun jälkeen päädyimme.

Suhtautumiseni paikalliseen liikennekulttuuriin voi johtua huonosta asenteestani, mutta jotenkin kaikki tuntui vain niin vaikealta. Olisi varmaan paikallaan tehdä jonkinlainen testi ja matkustaa Helsingin keskustaan tekeytyen ulkomaalaiseksi. Valitsisi summa mutikassa jonkun paikan mihin haluaa ja koittaisi löytää sinne pelkästään englanninkielen avustuksella. Siten voisi saada hieman perspektiiviä onko vika pelkästään minussa. Verrattuna Thaimaahan, kaikki tuntui kuitenkin vaivalloiselta.

Illalla söimme sitten kulutusyhteiskuntaa tukien Papa Johns pizzeriassa. Täällä meille jopa hymyiltiin kassalla. Ehkä johtuu amerikkalaisesta asiakaskäyttäymiskoulutuksesta tai sitten luulivat meidän olevan jotain mystery shoppaajia. Sen verran tarkasti meitä kurkkailtiin lasien takaa, aina tietysti hymyillen.

Huomenaamusta onkin aika lähteä jatkamaan matkaa ja palata takaisin Thaimaahan. Näihin kuviin ja tunnelmiin.