perjantai 25. huhtikuuta 2014

Päivä 7: Jalkahierontaa ja matkasuunnitelmia

Touhuaminen ja kaupungin hektinen syke alkavat selkeästi vaatia veronsa. Nukun reippaasti yli puolenpäivän ja ihan tietoisesti. Vaikka jatkettu uni ei olisikaan niin tehokasta, niin myös lihakset ja silmät tarvitsivat pidemmän lepotuokion.

Tänään onkin tarkoitus ottaa rennosti. On hassua mainita rentoutumisesta erikseen, mutta tämä 18 miljoonan ihmisen kaupunki ei nuku. Olemme olleet hyvin kiltisti tähän mennessä ja menneet kovin ajoissa nukkumaan. Kaupungin ruuhkat kuulemma hellittävät kello kahden ja neljän väliseksi ajaksi yöllä. Tilalle tulevat diskoteekkien bassojytkeet, jotka ovat vaimeasti kantautuneet hotellihuoneen ikkunasta.




Joskus aiemmin olisin hyörinyt yömyöhään klubeja koluten, mutta nyt en näe siinä juurikaan mitään hohtoa. Ehkä jotain vaikutusta nykyiseen käytökseeni on myös vähäisen unen määrän aiheuttamalla vaikutuksella erään toisen ihmisen mielentilaan. Eipä muuten ole tullut kaupungilla vastaan ketään erityisen humalaista henkilöä. Tilanne voi hyvinkin olla toisenlainen etelässä Pattayalla ja Phuketissa.

Omituisia hiippareita


Tästä tulikin mieleeni pari iltaa takaperin tapahtunut tilanne. Olin yksin kävelemässä suorittamaan hengellistä toipumista kun kadulla joku hemmo rupesi rupattelemaan minulle mukamas mukavia huonolla englannin kielellä. Muutaman lauseen jälkeen juttu luisui jo normaalin kohteliaisuuden rajan ulkopuolelle. Hymyilin vain takaisin ja kiihdytin tahtia kävellessäni. Minulla oli jo oikeastaan kiire, mutta mies singahteli perääni jo reippaan ahdistavalla tavalla. Aloin pitää käsiäni lompakon ja puhelimen suojana taskuissa sekä miettiä, että mitenhän tästä nyt oikein parhaiten selvittäisiin.

Lopulta mies kysyi itse, etten ilmeisesti halunnut seuraa. Tässä vaiheessa huumorin aika oli ohitse ja totesin murhaavan tyynellä katseella "Please, leave me alone. LIKE NOW.". Mies katosi samoin tein kadun toiselle puolelle. Jännitin tietysti vielä, että seuraako se saatanan hullu, mutta eipä sitä enää näkynyt. Kaikkea mahtuu maan ja taivaan väliin.

Kuvan "naiset" eivät liity tapaukseen.

Katukeittiö, jota koristi paku, joka tuskin on liikkunut hetkeen. Tunnelmaa nostatti musiikki, joka muistutti thaimaalaista versiota smurffien hiteistä.

Kumppanin housut kaipasivat paikkausta ja läheltä olimmekin spotanneet räätälimiehen työn touhussa kadun kulmassa. Eipä siinä tarvinnut kuin kaivaa vaateparsi esiin ja jo vain alkoi Singer laulamaan. Mies tutki tilanteen ja näppärästi sorvasi reiät umpeen. Operaatioon kului aikaa noin kolme minuuttia ja veloitus oli päätä huimaava 20 bahtia.

Siinä oli mies paikallaan.


Aamupala oli siis muuttunut lounaaksi, mutta sepäs ei tahtia hidasta kun kadulta löytyy kahvila, josta saa "all day breakfast" aterian. Juuri tällaista ruokailua olen aina kaivannut. Elämän pienet asiat tekevät minut hyvin onnelliseksi. Oli muuten yksi elämäni parhaista aamupaloista.





Pitkän lounaan jälkeen onkin aika lähteä tarkistamaan viimeinen kolmesta minulle suositelluista bilissaleista eli Hustlers Bangkok. Kaikki salit sijaitsivat kätevästi Sukhumvit Roadin varrella, eikä Hustlers ole poikkeus. Olin kävellyt kuitenkin ohi siitä useita kertoja huomaamattani.





Tämä paikka jäi jotenkin erityisesti mieleeni. En tiedä johtuiko se kellonajasta, mutta tunnelma oli oikein viihtyisä. Ennen iltapäivä kello viittä pelit olivat puoleen hintaan. Palvelu oli ystävällistä ja tunsimme olomme tervetulleiksi. Kepit ja pöydät olivat oikein mainiossa kunnossa ja tällä kertaa löytyi jopa pyyhe rasvaisen kepin pyyhkimiseksi.



Seuraavaksi hieman ruokaa ja jalkahierontaa. Itse asiassa kyseessä oli elämäni ensimmäinen jalkahieronta ja olihan se jollain tavalla hurjan jännää. Hieman vanhempi thai-nainen oli yllättävän vahva, mikä ei sinänsä ole mitenkään yllättävää. En tiedä sainko jotenkin erityistä palvelua kun nainen hieroi vielä käsivarteni ja niskan seudun. Ystävällisyydellä ja hymyllä saa ihmeitä aikaan.




Next stop: Kuala Lumpur, Malesia


Kuala Lumpuriin saa lentoja Bangkokista suhteellisen halvalla ja Malesiaan eivät Suomen kansalaiset tarvitse viisumia. Toimimalla aikaisemmin olisivat lennot varmasti tulleet vieläkin halvemmaksi, mutta meno-paluu matkatavaroineen yhdeltä henkilöltä AirAsia lentoyhtiöltä hiukan yli sata euroa, ei ollut lainkaan hassumpi. Varaus tehtiin kuitenkin viikon varoitusajalla.

Sitten vielä hotellinvaraus ja jännittävä matka voisi alkaa. Päätimme ottaa hotellin kuudeksi yöksi, mutta ei haittaa vaikka tekisimme jotain muuta ja matkaisimme yöksi tai pariksi johonkin lähistölle.

Nyt ollaan tultu tilanteeseen, jossa matkanteossa alkaa olla jo hieman tuttuja rutiineja. En pidä enää välttämättä näin aktiivista päiväkirjaa, pitäähän sitä osata nauttia hetkestä. Kirjoitushetkellä olemme jo täällä Kuala Lumpurissa, jossa sää on lempeämpi. Lämpötila huitelee jossain 33 asteen hujakoilla. Koittakaahan jaksaa siellä kotona ¦)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti