sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Päivä 3: Kaupunkiin tutustumista

Eilinen on muisto vain ja herään rakkaan naiseni vierestä uuteen päivään. Haluaisin sanoa, että tarmoa täynnä, mutta ainakin onnellisena. Sen verran olen ollut aamuväsynyt ettei nämä kirjoitukseni ole enää välttämättä kronologisessa järjestyksessä, mutta ketä se kiinnostaa muutenkaan.

Söin ensimmäistä kertaa katukeittiössä. Kielimuuri on osoittautunut täällä yllättävän suureksi. Vaikka paikalliset ymmärtävät kovin vähän englantia, asiat kuitenkin sujuvat oikein jouhevasti. Tämä sillä oletuksella ettei sinulla ole kovin erityisiä toiveita. En tiedä mitä se lihaa siinä nuudelisopassa oli mitä söin, mutta se oli oikein hyvää. Hintakin oli jossain 40-50 bahtin kieppeillä.



Ennen matkaan lähtöäni tyttöystäväni oli kertonut minulle naisesta, joka oli jäänyt täällä skootterin alle. Ajattelin tietysti, että sietäisi katsoa eteensä. "Kyllä Darwin korjaa omansa.", totesin. Nyt kun olen hetken täällä liikkunut, en ajattele lainkaan samalla tavalla. Toki täällä jos missä tulee pitää silmänsä auki, mutta liikenne on todella hektistä ja arvaamatonta. Olet täysin muiden ihmisten armoilla, halusit sitä tai et. Tietä ylittäessä tulee edetä kirjaimellisesti askel kerrallaan ja toivoa, että se autokuski todella väistää. Suojateillä ei ole merkitystä, täällä mennään isoimman oikeudella.

Hostellimme Nantra de Comfort ja vastapäätä parturi- ja tatuointiliike.

Kaupunkiin laskeutuu iltaisin yllättävä pimeys. Olin kuvitellut täällä olevan paljon valoisampaa myös iltaisin. On aikamoista seikkailua tutustua loputtomalta tuntuvaan katuviidakkoon, joka vilisee kauppoja, hierontaliikkeitä ja katukeittiöitä. Kun tein pientä seikkailukierrosta lähistöllä, sain kuulla naiseni saapuneen hostelliin. Lähdin siis takaisin ja etsin paikkaa mistä voisin oikaista takaisin oikealle kadulle.




Yksi pimeä katu osoitti oikeaan paikkaan, mutta pysähdyin risteykseen ja katsoin mitä siellä oikein oli. Saatoin erottaa pimeässä jonkun istuvan eläimen ja koitin tihrustaa oliko se kissa vai koira. Sitten se otus huomasi minut ja ilmoitti omalla kielellään olevansa kulkukoira. Ja niitä oli siellä useampi, jotka lähtivät haukkumaan ja tulemaan minua kohti. Toki jatkoin vain matkaani toista katua pitkin ja tilanne oli sillä selvä. Kokemus oli jollain tavalla hyytävä. Se oli koira, mutta ei sellainen mihin olin tottunut. Se tunne kun joku tai jokin huomaa ja ottaa juuri sinut kohteekseen, nostaa kivasti adrenaliinin pintaan. Lisäksi nuo eläimet käyttäytyvät kuulemma eri lailla päivisin ja öisin. Jotain kovin oudon pelottavaa niissä oli.



Voisin kertoa, että perhoset lentelivät vatsassa kun saavuin hostellin ovelle ja tiesin oven takana odottavan jälleennäkemisen rakkaani kanssa. En ollut nähnyt häntä yli kolmeen kuukauteen muuta kuin videon välityksellä, joten en oikein tiennyt mihin tai miten varautua. Tunne oli varmasti molemminpuolinen. Ehkä juuri kaikesta jännityksestä johtuen, olihan se ihanaa!



Elämä on hassu paikka, juuri tunteet tekevät siitä elämisen arvoista. Ehkä juuri sillä hetkellä ne eivät aina tunnu hyviltä, mutta loppujen lopuksi niistä koostuu se merkityksellinen osa tätä matkaa. Ilman tunteita olisimme pelkkiä järjen orjia, tietäisimme vastauksen kaikkeen ja voisimme hypätä suoraan loppuun.

Päivään mahtui kaikenlaista


Oikeastaan edelliset tapahtumat ovat eilisiä, toiselta päivältä olevia. Tähän päivään mahtui kaikenlaista kivaa, erityisesti kaupunkiin tutustumista.



























Kävimme pelaamassa muutaman erän biljardia Sports Academy nimisellä salilla. Bangkokissa on kuulemani mukaan kolme hyvää biljardipaikkaa, joista loput kaksi ovat Players bar ja Hustlers. Erikoista paikassa olivat ehkäpä minihameissa olevat thai-tytöt, jotka tekivät pakat puolestamme aina kun peli päättyi. Oikein hyvää palvelua, mutta ehkä siinä oli myös jotain hieman ahdistavaa. Paikka sisällöltään kun on oli kovin hengetön ja ihmiset siellä kuin jostain hämyisestä pokeriluolasta. Ehkä se oli tällä kertaa vain näin. Kepit olivat kuitenkin oikein miellyttävät, joskin hieman rasvaiset. Pöydät ja pallot olivat niin ikään huippukunnossa. Suosittelen kaikille pelistä kiinnostuneille.

Päätimme kävellä takaisin hostellille, mutta se oli pienimuotoinen virhe. Ilta oli todella kuuma ja loppujen lopuksi olimme todella väsyneitä kun pääsimme perille. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.


1 kommentti: