Päätä hieman särkee lennon jälkeen vaikka minulla oli käytössä salainen ase, jotkin korvatulppajutut, mutta niistä ei nyt ainakaan tuntunut olevan hyötyä. Ehkä ne pitää tulpata syvemmälle jollain lekalla. Koitan kuitenkin ottaa iisisti ja nyt istun kahvilassa lataamassa akkuja, puhelimen ja omaani. Ulkona paistaa aurinko ja elohopea näyttää yhdeksää. Oikein kaunis päivä näyttäisi olevan tiedossa.
Kun kone nousi, kaikki näytti niin pieneltä ja järjestäytyneeltä. Työmaa-alueet ja arki näyttää niin sekavalta kun sitä tarkastelee ruohonjuuritasolta. Tämä reissu tulee kyllä tarpeeseen, huomasin eilen olevani aivan ylikierroksilla. Se on jännä miten sitäkään ei itse huomaa kun tilanne on päällä. Tajusin asian tilan vasta kun onnistuin pysäyttämään kiireen ja luovutin.
Löysin heti kaverin täältä kahvilasta. Nuokkuu pöydässä ja viskipullo on piilossa patterin vieressä. Aika surullinen näky. Sitä miettii väkisinkin, että mikähän tarina tuossa on taustalla. Miksi hän on lentoasemalla juopumassa? Onhan täällä ainakin ihmisiä, jos sattuu olemaan yksinäinen.
Yritän suhtautua tähän matkustamiseen kuin se olisi osa tätä lomaa. On tässä kuitenkin jotain erilaista kuunnella vieraita kieliä. Ihmisten katseleminen on myös mielenkiintoista. Pitää vain pitää aistit valppaina eikä alistua kiireen valtaan.
Nyt pitäisi jotenkin tappaa vajaa seitsemän tuntia täällä Arlandassa. Ei huvittaisi vaihtaa SEK:uja turhaan parin kahvin takia. Tai voisihan sitä käydä vaikka keskustassa, katsotaan. Nyt voisi alkaa etsiä jotain hyvää lounaspaikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti